Bisnes ei huku muutokseen vaan päättämättömyyteen

Kaikilla organisaation tasoilla on vastassaan ratkaisun paikkojen tsunami. Pitää säilyttää responsiivisuus, koska muutoin edestään löytää. Pitää välttää reaktiivisuutta, koska siinä moodissa tulee sohittua. Pitäisi vielä tietää sekin, missä kohdin toimintaa pitää muuttaa ja missä vain… kestää. AI tietenkin kaasuttaa ja jarruttaa kaikkea tätä arvaamattomilla tavoilla. 

Tosiasioista ei voi johtaa sitä, miten asioiden pitäisi olla (ns. Humen giljotiini). Ja aivan samoin tosiasioista ei kannata johtaa sitä, mikä olisi osuvinta toimintaa tempoilevassa tilanteessa (ns. nykymarkkinan paradoksi). 

Onneksi - onneksi! - brändistä voi ja kannattaa.

Hyvin määritelty brändi on organisaation päätöksentekojärjestelmä. Kun brändimäärittely on riittävän kattava, totuudenmukainen ja erottuva, sen perusteella pystyy linjaamaan sekä strategiasuuntia, taktisia päätöksiä että tavallisen tiistain asioita. Miten palvelemme asiakkaitamme? Miten säädämme tietoturvamme? Millaisia tyyppejä palkkaamme? Ketkä sopivat yhteistyökumppaneiksemme? Miten käyttäydymme kriiseissä? Mihin lähdemme mukaan ja mihin emme? Kun oikein silmin katsoo, kaiken tulisi olla luettavissa brändimanuaalista. Se on opas nopeisiin ja johdonmukaisiin ratkaisuihin.

Brändin tärkein tehtävä on vetää rivit suoriksi eli sanella (kyllä, sanella, koska brändi ei ole demokratia), miksi, mitä ja miten tehdään. Brändimäärittely auttaa priorisoimaan, vähentämään kitkaa, ennakoimaan ja pysymään ennakoitavana. Eikä brändiä määritellä aina vähän päästä ja tilanteen mukaan uudestaan; yksi brändin tehtävistä on viestiä yrityksen ydintä asiakaskuntaan päin - ja ytimen jos minkä vekslaaminen herättää hämmennystä ja epäluottamusta.  

Jos brändiä ei ole määritelty tai se on määritelty pieleen, ei hätää, de facto brändi syntyy kyllä ihan kuin itsestään tosiasioiden ja toiminnan pohjalta.

Ja se vasta tekeekin elämästä jännää.