Tehokas tekoäly, aito inhimillisyys ja luovuuden voima - havaintoja Offf Barcelona -Festivaaleilta

“Scary but exciting”. Näin kuvaili tekoälyä masterclassissaan Adoben Senior Designer Hadrien Chatelet, joka samaan aikaan loihti tekoälyä hyödyntäen konseptileiskoja Adobe Firefly Boardissa.

Tuo Chatelet’n toteamus kuvastaa hyvin sitä, miten tekoäly oli aistittavissa puheista.

Se oli läsnä, mutta maltillisesti. Hyvin harva artisti esitteli tekoälyllä tuotettuja teoksia, jotka oli tehty vain siksi, että ne on mahdollista tehdä tekoälyllä. Sen sijaan tekoälystä puhuttiin nimenomaan ideoinnin tehostajana ja nopeiden kokeilujen mahdollistajana. Muun muassa Las Vegasin Spherea luomassa ollut Nathalie van Sasse van Ysselt kiteytti suhteensa tekoälyyn näin; “AI helps me to focus on what. Instead of how.”

Näkemyksellisyyden tärkeys ei siis ole onneksi kadonnut. Päinvastoin. Ylpeys taiteilijuudesta ja omista kyvyistä näkyi, eikä tekoälyn koettu vähentävän sen arvoa. Silti ”Tools don’t create purpose, humans do.” -tyyliset powerslidet kuulostivat jo nyt ehkä hieman väsyneiltä. Kovasti ihmiset niitä kuitenkin kuvasivat.

Yleisön reaktioiden ja Chatelet’in masterclassissa tulleiden kommenttien perusteella olikin jossainmäärin huojentavaa ja innostavaakin huomata, että Suomessa ei todellakaan olla tekoälyosaamisessa takamatkalla.

Vaikka tekoälystä puhuttiinkin optimistiseen sävyyn, tuntui puheissa nousevan myös eräänlainen vastavoima – inhimillisyys.

Moni nimittäin puhui esityksissään ylpeästi virheistään ja erheistään. Koko Baxter & Bailey -toimiston ”The Design Laundry” -nimisen esityksen idea oli näyttää yleisölle heidän keräämiään luovan alan ammattilaisten videotunnustuksia pahimmista työmokistaan. Näitä tunnustuksia sitten juhlittiin valtavien aplodien kera.

Onko tämän raadollisen, mutta myös katharsistisen toiminnan taustalla halu muistuttaa meitä siitä, että erehtyminen on inhimillistä, ja että tätä ihmiset yhdistävää aitoutta tarvitaan myös tulevaisuudessa (lähes) erehtymättömäksi mielletyn tekoälyn rinnalla? Eläköön epätäydellisyys!

Virheitä tai ei, puhujista huokui jo mainittu ammattiylpeys. He ovat artisteja. Taiteilijoita. Heitä, joilla on kyvyt ja keinot tarjoa ihmisille jotain sellaista, mikä muovaa ajattelua ja käyttäytymistä ja tätä kautta koko tulevaisuutta.

Vahvimmin tähän otti kantaa Brian Collins (COLLINS Design). Hän kuljetti esitystään aina John F. Kennedyn aloittamasta, ja Star Trekin viihdeteollisuuteen tuomasta toiveikkaasta new frontier -aikakaudesta siihen millaiseksi dystopiaksi Terminator 2:n ja I am Legendin kaltaiset elokuvat ovat tulevaisuuden näkymiämme vuosien saatossa maalanneet.

Hän päätti esityksensä sanoihin “Our futures are as good as our dreams. Our dreams are as good as our artists. Let’s dream new dreams.”

Maistuu ehkä vähän amerikkalaiselta, mutta siellä jos missä myös ymmärretään viihdeteollisuuden ja mainonnan voima. Jos me laajasti näkyvää työtä tekevät ammattilaiset ja brändit emme auta ihmisiä kokemaan huomista toiveikkaampana niin ketkä sitten? Jätetään Skynet-visiot sikseen. Ei anneta tekoälyn määritellä millainen tulevaisuutemme voi olla, vaan käytetään sitä mahdollistamaan tulevaisuus sellaisena kuin me ihmiset haluaisimme sen olevan. Vain silloin se voi myös toteutua.